Maanviljelysneuvos Bjarne Westermarck syntyi Järvenpään eli Träskändan kartanossa vuonna 1887. Bjarne kävi lukiota Helsingissä Svenska samskolanissa ja läksi sitten Kööpenhaminan maatalouskorkeakouluun Tanskaan. Tietojaan hän täydensi opintomatkoilla Tanskaan ja Ruotsiin sekä Norjaan. Hän halusi jo tähän aikaan olla maatalouden uudenaikaistamisen eteenpäin viejä maatalouden ensimmäisenä miehenä.
Bjarne Westermarck laajensi aluksi kartanon aluetta ostamalla siihen kolme lähiseudun tilaa: Haarajoki, Pietilä ja Harjula. Tilan tuotantoa tehostettiin ottamalla käyttöön uudenaikaisia työvälineitä: traktoreita, viljankuivaajia ja kastelulaitteita. Väkilantojen käyttö moninkertaistettiin. Karjaa lisättiin ja rakennettiin uusia karjasuojia, perustettiin oma meijeri, tiilitehdas ja valssimylly, joka oli Suomessa ensimmäisiä alallaan.
Tiloja kutsuttiin jo silloin Westermarckin kartanoiksi, sillä tiloja useita, jotka kilpailijat toinen toistensa kanssa, niin että vuonna 1921 peltoa saattoi olla yhteensä noin 700 hehtaaria. Juurikkaita, puutarhaherneitä sekä tomaattia, jota viljeltiin Järvenpään ja Seutulan kartanoissa vietiin Helsinkiin. Tilalla, joka oli lähellä pääkaupunkia ei harjoitettu varsinaista metsätaloutta. Karja oli aikaisemmin vain välttämätön paha lannoitusta varten, mutta sitten sitä alettiin kohentamaan ostamalla vasikoita Kellokosken, Gergnäsin kartanoista ja Tammisaaren markkinoilta. Maitoa toimitettiin pikkutinkeinä Helsinkiin, missä Järvenpään maidoilla oli hyvä maine. Vuonna 1914 toimitettiin 1914 300:.lle ostajalle, vuonna 1921 470:lle asiakkaalle 1800 litraa. Vuonna 1921 maidontuotanto oli 950.000 litraa. Meijeri tuli vuonna 1917.
Westermarck kokeili menestyksellisesti myös tomaattia, melonia, arbuusia, maa-artisokkaa ja parsaa. Vaikka Järvenpään kartano oli jo A. W. Westermarckin aikansa huomattava suurtila, ei nuori Westermarck tähän tyytynyt. Hänen silmissään häämötti sellainen suurtila, joka pystyy käyttämään maataloustieteen ja tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia, joka voisi kokeilullaan olla hyvänä esimerkkinä maataloudelle, joka oli huomattavasti jäljessä Skadinavian maita.
MTK.n valtuuston kokouksessa Bjarne oli ensimmäisen kerran läsnä 8.9.1917. 30.11.1917 käsiteltiin kahdeksan tunnin työajan ulottamista maatalouteen. Tästä alkoi Werstermarckin ura maataloustuottajissa. Bjarne Westermarck otti tuottajien asiat sydämen asiakseen. Valtuuskunnan varapuheenjohtajaksi Westermarck valittiin 4.1.1919.
Levottomuudet eteläisessä Suomessa alkoivat vuonna 1917 työläisten ja muonamiesten mennessä lakkoon myös Järvenpäässä ja ulkotiloilla. Tilan työnjohtaja puolusti Bjarnea, sillä hän oli hyväsydäminen työväelle. Kartanon tilanhoitaja Ljungberg oli pistetty kuoliaaksi pistimellä.
Kun toukokuussa vuona 1918 rauha jälleen koitti, ryhtyi Westermarck toimia tarmokkaasti niin MTK:ssa kuin omalla tilallaankin. Westermarck oli läpeensä agraarinen ja näki MTK.:n edun olevan, että olisi mahdollisimman paljon viljelijöitä.
Westermarckin uudistukset järjestössä olivat kaukonäköisiä ja vaikuttavat yhä monin tavoin MTK:.ssa Kaikkia näitä hän ei tehnyt tosin itse, mutta näki ne.
Westermarck tuli vuonna 1922 valtuuskunnan varsinaiseksi puheenjohtajaksi. Westermarckin kyvyt huomattiin ja hänestä alettiin kaavailemaan kauppa ja teollisuusministeriä. Ympyrät vain suurenivat. Hän oli Kallion vahva tuki torppariuudistuksessa. 16.1. 1919 keskusteltiin maataloustuottajien talon saamisesta Helsinkiin, mikä toteutuikin Simonkadulle vuonna 1921. Esitys talosta oli tosin Gebhardin, mutta Westermarck sen siunasi. Westermarck uhrautui koko tarmollaan MTK.:n hyväksi tilanhoidon jäädessä toiselle sijalle, vaikka valtuuskunnan puheenjohtajalle ei annettu erityistä rahapalkkaa.
Bjarne oli läsnä, kun Metsänomistajien metsäkeskus, josta kehittyi myöhemmin Metsäliitto pantiin alulle. Westermarck oli myös Maaseudun tulevaisuuden toimitusneuvostossa vuosina 1920-1922.
Westermarckista tuli myös valtiopäivämies Turun pohjoisesta vaalipiiristä, mutta ei ehtinyt kovan työtaakkansa vuoksi paljon puuhailla politiikassa. Kun maanviljelysneuvos Westermarkin suurisuuntaiset suunnitelman Järvenpään kartanon luomiseksi maatalouden mallitilaksi varojen huvetessa epäonnistuivat, hän ryhtyi kaavoittamaan myymättä olevia maitaan liikepaikaksi, joka menestyikin aluksi hyvin antaen sysäyksen Järvenpäälle. Hän teki sitten anomuksen sisäasiain ministeriölle Järvenpään muuttamisesta kauppalaksi. Lopullinen konkurssi tuli vuonna 1929, jonka jälkeen hänelle jäi vielä Nastolassa ollut tila, jossa hän erikoistui lintutalouteen toimien toisaalta toimittajan, vuodesta 1943 päätoimittajanakin Lantmannabladet- lehdessä, jonka levikki oli 17.000 -19.000 kappaletta.
Westermarck kuoli 18.9.1945. Akateemikko Nils Westermarck totesi muistopuheessaan, että Bjarnella oli henkisiä lahjoja. Vaatimattomuus, nöyryys ja avuliaisuus yhdistyivät tarmokkuuteen, työteliäisyyteen ja tahdon lujuuteen. Hän oli kaukonäköinen ja viisas, kesti tyynesti elämän koettelemukset. Hänellä oli valoisa elämänkatsomus.
Bjarne Westermarck laajensi aluksi kartanon aluetta ostamalla siihen kolme lähiseudun tilaa: Haarajoki, Pietilä ja Harjula. Tilan tuotantoa tehostettiin ottamalla käyttöön uudenaikaisia työvälineitä: traktoreita, viljankuivaajia ja kastelulaitteita. Väkilantojen käyttö moninkertaistettiin. Karjaa lisättiin ja rakennettiin uusia karjasuojia, perustettiin oma meijeri, tiilitehdas ja valssimylly, joka oli Suomessa ensimmäisiä alallaan.
Tiloja kutsuttiin jo silloin Westermarckin kartanoiksi, sillä tiloja useita, jotka kilpailijat toinen toistensa kanssa, niin että vuonna 1921 peltoa saattoi olla yhteensä noin 700 hehtaaria. Juurikkaita, puutarhaherneitä sekä tomaattia, jota viljeltiin Järvenpään ja Seutulan kartanoissa vietiin Helsinkiin. Tilalla, joka oli lähellä pääkaupunkia ei harjoitettu varsinaista metsätaloutta. Karja oli aikaisemmin vain välttämätön paha lannoitusta varten, mutta sitten sitä alettiin kohentamaan ostamalla vasikoita Kellokosken, Gergnäsin kartanoista ja Tammisaaren markkinoilta. Maitoa toimitettiin pikkutinkeinä Helsinkiin, missä Järvenpään maidoilla oli hyvä maine. Vuonna 1914 toimitettiin 1914 300:.lle ostajalle, vuonna 1921 470:lle asiakkaalle 1800 litraa. Vuonna 1921 maidontuotanto oli 950.000 litraa. Meijeri tuli vuonna 1917.
Westermarck kokeili menestyksellisesti myös tomaattia, melonia, arbuusia, maa-artisokkaa ja parsaa. Vaikka Järvenpään kartano oli jo A. W. Westermarckin aikansa huomattava suurtila, ei nuori Westermarck tähän tyytynyt. Hänen silmissään häämötti sellainen suurtila, joka pystyy käyttämään maataloustieteen ja tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia, joka voisi kokeilullaan olla hyvänä esimerkkinä maataloudelle, joka oli huomattavasti jäljessä Skadinavian maita.
MTK.n valtuuston kokouksessa Bjarne oli ensimmäisen kerran läsnä 8.9.1917. 30.11.1917 käsiteltiin kahdeksan tunnin työajan ulottamista maatalouteen. Tästä alkoi Werstermarckin ura maataloustuottajissa. Bjarne Westermarck otti tuottajien asiat sydämen asiakseen. Valtuuskunnan varapuheenjohtajaksi Westermarck valittiin 4.1.1919.
Levottomuudet eteläisessä Suomessa alkoivat vuonna 1917 työläisten ja muonamiesten mennessä lakkoon myös Järvenpäässä ja ulkotiloilla. Tilan työnjohtaja puolusti Bjarnea, sillä hän oli hyväsydäminen työväelle. Kartanon tilanhoitaja Ljungberg oli pistetty kuoliaaksi pistimellä.
Kun toukokuussa vuona 1918 rauha jälleen koitti, ryhtyi Westermarck toimia tarmokkaasti niin MTK:ssa kuin omalla tilallaankin. Westermarck oli läpeensä agraarinen ja näki MTK.:n edun olevan, että olisi mahdollisimman paljon viljelijöitä.
Westermarckin uudistukset järjestössä olivat kaukonäköisiä ja vaikuttavat yhä monin tavoin MTK:.ssa Kaikkia näitä hän ei tehnyt tosin itse, mutta näki ne.
Westermarck tuli vuonna 1922 valtuuskunnan varsinaiseksi puheenjohtajaksi. Westermarckin kyvyt huomattiin ja hänestä alettiin kaavailemaan kauppa ja teollisuusministeriä. Ympyrät vain suurenivat. Hän oli Kallion vahva tuki torppariuudistuksessa. 16.1. 1919 keskusteltiin maataloustuottajien talon saamisesta Helsinkiin, mikä toteutuikin Simonkadulle vuonna 1921. Esitys talosta oli tosin Gebhardin, mutta Westermarck sen siunasi. Westermarck uhrautui koko tarmollaan MTK.:n hyväksi tilanhoidon jäädessä toiselle sijalle, vaikka valtuuskunnan puheenjohtajalle ei annettu erityistä rahapalkkaa.
Bjarne oli läsnä, kun Metsänomistajien metsäkeskus, josta kehittyi myöhemmin Metsäliitto pantiin alulle. Westermarck oli myös Maaseudun tulevaisuuden toimitusneuvostossa vuosina 1920-1922.
Westermarckista tuli myös valtiopäivämies Turun pohjoisesta vaalipiiristä, mutta ei ehtinyt kovan työtaakkansa vuoksi paljon puuhailla politiikassa. Kun maanviljelysneuvos Westermarkin suurisuuntaiset suunnitelman Järvenpään kartanon luomiseksi maatalouden mallitilaksi varojen huvetessa epäonnistuivat, hän ryhtyi kaavoittamaan myymättä olevia maitaan liikepaikaksi, joka menestyikin aluksi hyvin antaen sysäyksen Järvenpäälle. Hän teki sitten anomuksen sisäasiain ministeriölle Järvenpään muuttamisesta kauppalaksi. Lopullinen konkurssi tuli vuonna 1929, jonka jälkeen hänelle jäi vielä Nastolassa ollut tila, jossa hän erikoistui lintutalouteen toimien toisaalta toimittajan, vuodesta 1943 päätoimittajanakin Lantmannabladet- lehdessä, jonka levikki oli 17.000 -19.000 kappaletta.
Westermarck kuoli 18.9.1945. Akateemikko Nils Westermarck totesi muistopuheessaan, että Bjarnella oli henkisiä lahjoja. Vaatimattomuus, nöyryys ja avuliaisuus yhdistyivät tarmokkuuteen, työteliäisyyteen ja tahdon lujuuteen. Hän oli kaukonäköinen ja viisas, kesti tyynesti elämän koettelemukset. Hänellä oli valoisa elämänkatsomus.